8 vuotta Waterya

Minua ihmetyttää vieläkin se innostunut vastaus, jonka annoin 15-vuotiaana uintivalmentajalle. Erityisesti, kun otetaan huomioon, että olen melko hyvä torkuttamaan herätyskelloa.

Mutta toisaalta, kun ympärillä on parhaita ystäviä ja tavoite siintää horisontissa, alkaa tapahtua ihmeitä.

Taustalla oli tuleva nousuni Horsensin uimaseuran ykkösjoukkueeseen. Suuri virstanpylväs lähes vuosikymmenen uinnin jälkeen kilpailuryhmissä (en edes uskalla ajatella määrää, montako kertaa olen uinut samoissa altaissa edestakaisin..)

Seuraavat vuodet sisälsivät 7–8 uintiharjoitusta viikossa (joista 3 ennen koulua, ja herääminen oli kyllä aika haasteellista joka kerta), uintikilpailuja viikonloppuisin, harjoitusleirejä lomilla ja jatkuva nälkä… Kiitos äiti!

Nyt mennään tosissaan. Toimittajiin on otettu yhteyttä, ja 100 000 kovalla työllä ansaitun kruunun (kerättiin kasaan rippikoulusäästöistä ja ollessani töissä Bilkan hedelmä- ja vihannesosastolla) edestä tavaraa on saapunut. Tekstit on kirjoitettu. Logo on hieno. Juridiset asiat ovat kunnossa. Verkkokaupan suunnittelu on loppusuoralla.

Watery alkaa todenteolla olla valmis lähtemään liikkeelle ja lähettämään paketteja… minun pienestä, vaatimattomasta huoneestani isäni kellarissa.

Ihan kirjaimellisesti huoneestani tuli Wateryn ensimmäinen päätoimisto varastoineen, toimistoineen, ruokasaleineen ja kokoushuoneineen – ainoa alkuperäinen asia, joka jäi jäljelle, oli sänky, joka oli myös käyttökelpoinen työaikana, kun työpäivät venyivät myöhään ja pitkiksi (ja niinhän ne tekivätkin).

Samalla tasapainottelin lukion 2. vuosikurssin sekä uintiurani kanssa ja osallistuin 7–8 kertaa viikossa uintitreeneihin. Se ei ollut helppoa, mutta kyllä se oli hauskaa!

3–4 kuukautta lanseerauksemme jälkeen aloimme jo saada tilauksia joka päivä. Ja
useita kerralla. Oli aivan mahtavaa nähdä, miten oma idea lähti leviämään niin nopeasti uintimaailmassa.

Hengitykseni kuitenkin salpautui, kun Børsen (siis Tanskan suurin talouslehti 😳) otti minuun yhteyttä ja kertoi haluavansa tehdä jutun siitä, miten olin nuorena yrittäjänä aloittanut ja miten yhdistin sen uimiseen ja kouluun niin
nuorena. Ja ennen kaikkea, miten onnistuin yhdistämään intohimoni uintiin ja intohimon Wateryyn?

Børsenin artikkelia seurasi juttuja muissa medioissa, ja ihan hetkessä Watery tuli
tunnetuksi ympäri Tanskaa. Se piti minut todella kiireisenä, ja johti
luultavasti Wateryn tulevaisuuden kannalta suurimpaan päätökseen ikinä.

Jos oli yksi asia, jonka uinti opetti minulle, niin se oli taistella hieman enemmän kuin kilpailijani ja nähdä aina uusia mahdollisuuksia ja parannuksia. Vedessä pienillä yksityiskohdilla on merkitystä – ja saman huomasin myös liikemaailmassa.

Tiesin nimittäin uintiuraltani, että viikonlopun uimakisoissa oli aina koolla 400–500 uimaria. Juuri minun kohderyhmäni Waterylle ja monille muille.

Samalla minulla ei ollut juurikaan rahaa mainostaa Facebookissa tai Googlessa (jokaikinen ansaittu euro käytettiin tuolloin valikoiman laajentamiseen…)

Kombinaatio johti siihen, että vietin 20 viikonloppua seuraavana vuonna seisoskelemassa Tanskan uimahalleissa myymässä uima- ja uintivarusteitani kaikille kilpailuihin osallistujille.

Vaikka se kuulostaa tänään aivan hullulta, pakkasin koko varaston kellarista perjantaina koulun jälkeen, lainasin peräkärryn ja täytin sen illalla ja ajoin sitten lauantai-aamuna Kööpenhaminaan, Aalborgiin, Esbjergiin, Odenseen jne., kunnes olin taas sunnuntai-iltana kotona.

Kukaan kilpailijani ei varmasti halunnut nähdä niin paljon vaivaa, mutta se oli vain etuni, koska RAKASTIN neuvoa ja tavata asiakkaita henkilökohtaisesti. Ja juuri se antoi minulle sen tiedon ja ymmärryksen, jota tarvitsin viedäkseni Wateryn seuraavalle tasolle.

Saattaa kuulostaa oudolta sijoittaa verkkokaupan varasto Horsensin kävelykadulle, missä yleensä sijaitsee pelkkiä kivijalka kauppoja.

Kuitenkin se oli oikea valinta Waterylle, kun meidän oli ensimmäistä kertaa aika muuttaa pois pesästä (eli kellarista).

Toiminta alkoi tosissaan kiihtyä. Saimme yli 50 tilausta päivässä. Olimme laajentaneet valikoimaamme niin, että mukana oli myös avovesiuintiin ja kuntoiluintiin tarkoitettuja varusteita. Ensimmäinen harjoittelija oli liittynyt tiimiin (aika siistiä...). Ja isä alkoi olla melko kyllästynyt siihen, että ihmiset
koputtelivat jatkuvasti kotiovelle hakeakseen pakettejaan.

Keskittyessäni vain kouluun ja Wateryyn, vaikutti keskustan asunto täydelliseltä nuorelle, nälkäiselle pojalle.

Voisin mennä kouluun, palata varastolle ja pakata, ajaa pyörällä Bilkaan tilaukset olalla (tai ostoskärryssä), paukuttaa tietokonetta illalla ja hypätä takahuoneeseen nukkumaan (shh, älä kerro kenellekään).

Edelleen vain minä itse olin Wateryssä, samalla kun olin viimeistelemässä lukiota. Välillä se oli rankkaa, mutta se oli todellinen unelma, jota sain elää omilla ehdoillani.

Unelmani kävi vielä villimmäksi viimeisten kokeideni aikana. Kaiken keskellä minut nimettiin ehdolle E-commerce Awardin “Årets Ener” -palkintoon. Tiedät kyllä – siihen samaan, jossa yleensä palkintoja pokkaavat MobilePay, Nemlig.com ja Proshop.

Mutta nyt mukana olikin pieni, vaatimaton Watery, joka sai kilpailla Tanskan verkkokauppojen huippujen kanssa samassa sarjassa. Ja me voitettiin! (Juhlinnan vuoksi en oikein muista siitä illasta paljoa, mutta se oli
mieletöntä)

Muutamaa kuukautta myöhemmin Watery sai vielä toisen
tunnustuksen, Vuoden yrittäjä -palkinnon Horsensin kunnassa.